ruotsi: flundra, skrubbskäddaenglanti: flounder viro: lest

Kampela on litteä ja leveä pohjakala, pituus 20–30 cm.
 

Kampela on yleinen Porin ja Porvoon välisellä alueella ja Ahvenanmaalla. Yksittäin sitä tavataan sekä Suomenlahden että Perämeren perukoilla.
 

Kampela elää melko matalissa vesissä. Alkukesällä kampelat ovat hyvinkin matalalla, mutta siirtyvät pintavesien lämmetessä 10–30 metrin syvyyteen. Pohjassa ollessaan kampela voi pöllyttää päälleen hiekkaa ja naamioitua. Loppukesällä ja syksyllä kampelat liikkuvat melko laajalla alueella, mutta eivät yleensä ylitä Itämeren keskiosan vähähappisia syvänteitä. Osa Suomen kampelakannasta vaeltaa Viron rannikolle, pienempi osa Gotlannin vesille. Kampelat voivat pyrkiä nousemaan myös jokiin, mutta ne kuitenkin aina palaavat mereen lisääntymään. Kampelan suu on melko pieni ja se syö lähinnä simpukoita, kilkkejä ja katkoja. Aktiivisimmin ne saalistavat hämärässä. Kampela elää pohjalla, mutta pystyy hyvin uimaan myös ylemmissä vesikerroksissa.
 

Kutuaika on touko-kesäkuussa. Etelä-Itämerellä kutupaikat ovat 20–100 metrin syvyydessä. Siellä kampelan mäti on veden korkeammasta suolapitoisuudesta johtuen kelluvaa ja mädin kehittyminen poikasiksi kestää 5–10 vuorokautta. Suomen rannikon kampelat kutevat vain matalassa vedessä eikä veden suolapitoisuus riitä meillä kelluttamaan mätiä. Esimerkiksi Jurmossa ja Hankoniemellä kampelan mätiä on tavattu hiekkapohjilla hiekanjyvien seasta. Pienillä poikasilla on uimarakko ja ne elävät vapaassa vedessä lähellä pintaa. Noin 7–10 millimetrin pituisina poikasista on kehittynyt epäsymmetrisiä ja uimarakottomia pohjakaloja.
 

Kampela on tärkeä saaliskala, joka on erityisesti savustettuna herkullista. Viron rannikon saaliit ovat 4–5-kertaisia Suomen saaliisiin verrattuna. Viron rannikolla ja Suomen lounaisrannikolla kampela on sukeltajille tavallinen tuttava ja mieluisa kala myös siksi, että kampelat luottavat usein suojaväriinsä, jolloin niitä on helppo saalistaa puukon kanssa tai jopa pelkästään käsin.