|
Meriajokas on ruohomainen, 20–100 cm korkea kasvi, jonka nauhamaisista lehdistä koostuvat lehtivarret kasvavat haarovasta, pohjanmyötäisestä juurakosta. Jokaisesta juurakon nivelestä lähtee yksi pystyvarsi. Pitkissä, tasaisenkapeissa lehdissä on 3–9 pääsuonta. Meriajokkaan lehti on tupellinen ja sen kärki on pyöreä. Juurakon päähän kehittyvä kukkaverso kukkii koiras ja naaraskukkansa vuorotellen lehtitaipeiden suojaan. Itämeressä kukkia tavataan vain harvoin.
|
|
|
Mereinen meriajokas kasvaa Itämeressä hiekka-, hieta- ja hiesupohjilla. Se muodostaa otollisissa oloissa laajoja vedenalaisia niittyjä 1–5 m syvyyteen. Rehevöitymisen aiheuttama Itämeren veden sameutuminen ja runsastuneet rihmalevät ovat rajoittaneet meriajokkaan elintilaa entisestään. Matalan suolapitoisuuden takia meriajokas kukkii Itämeressä harvoin ja lisääntyy tehokkaimmin juurakon tuottamien irtosilmujen avulla. Meriajokasniityt on todettu DNA-menetelmien avulla Itämeren biomassoiltaan suurimmiksi eliöiksi, sillä jopa hehtaareja alleen peittävä niitty koostuu usein yhdestä tai muutamasta kasvista ja niiden klooneista.
|
