Perämeri
Perämeri on Pohjanlahden ja Itämeren pohjoisin osa, jonka eteläraja Suomen rannikolla on Pietarsaaren paikkeilla. Perämeren pinta-ala on 36 800 km2 ja keskisyvyys vain 43 m, syvin kohta on 147 m syvä. Suomessa Perämeren rannikolla saaria on vähän ja pohjat loivia. Maankohoaminen on hyvin nopeaa, noin 9 mm vuodessa. Loivat rannat korostavat maankohoamisen vaikututusta – Perämeren rantaviiva siirtyy hitaasti merelle päin. Vedenkorkeus vaihtelee jopa 3,5 metriä Perämeren pohjukassa, mikä ajoittain siirtelee rantaviivaa. Perämerellä hiekkapohjat ovat vallitseva pohjatyyppi. Saarten rannat ovat usein kivikkoa. Ulkomerellä pyöreäksi hioutuneet kivet muodostavat vedenalaisia tai juuri pintaan ulottuvia riuttoja. Peruskalliota ei ole näkyvissä juuri missään. Veden suolapitoisuus on Itämeren alhaisin: suolapitoisuus on Perämeren eteläosissa noin 4 promillea. Siitä suolapitoisuus laskee, kunnes pohjoisosissa vesi on lähes makeaa. Suolapitoisuudeltaan Perämeri onkin lähempänä järveä kuin merta. Perämeri on myös Itämeren arktisin osa. Yli puoli metriä paksu jää peittää meren keskimäärin puolet vuodesta. Talvella jopa 30 metrin syvyyksiin ulottuvat ahtojäävallit musertavat saarten rantoja ja pohjia. Lämpimimmillään vesi on yleensä elokuussa, jolloin pintaveden lämpötila voi nousta 15–20 asteeseen. Perämeren eliöstö on vähälajinen ja koostuu miltei yksinomaan makean veden eläimistä ja kasveista. Harvoista mereistä alkuperää olevista lajeista liejusimpukkaa tavataan vielä Perämeren eteläosissa. Silakkaa esiintyy koko Perämeren alueella ja se kutee ulkomeren riutoilla. Mereistä punahelmilevää on Perämeren pohjoisosassa. Perämeren eteläosissa kasvavat myös haarukkalevä, röyhelölevä, ruskokivitupsu ja meriahdinparta. Perämerelle tyypillisiä levälajeja ovat kivillä vesirajan tuntumassa kasvava ahdinparta ja hiukan syvemmällä tummanvihreänä, parin sentin mittaisena nukkana kivipintoja peittävä palleroahdinparta. Omaleimaisimpia Perämeren kasvillisuudessa ovat suurikokoiset näkinsammalet, jotka merivuokkomaisesti huojuen tuovat vaihtelua Perämeren muuten yksitoikkoisille kivikkopohjille. Suojaisemmissa poukamissa kasvillisuus on jonkin verran monimuotoisempaa. Hiekkapohjilla kasvavat näkinpartaiset: sykeröparta, mukulanäkinparta, haurasnäkinparta ja järvisiloparta. Näkinpartaisten rinnalla hiekkapohjilla kasvaa putkilokasveja, esimerkiksi vitoja, luikkia, hauroja ja vesitähtiä. Pohjaeläimistö koostuu surviaissääsken toukista, harvasukamadoista, kotiloista ja äyriäisistä. Murtovesien lajeja valkokatkoja ja kilkkejä on varsinkin syvemmällä paljon. Murtovesisieni kasvaa kivillä suurina yhdyskuntina.
|
