Etusivulle
Itämeren yleispiirteet
Itämeren historia
Lajisto ja elinympäristöt
Itämeri ja ihminen
Meriluonnon harrastaminen
Aaltojen alla -kirja
Lisätietoja


 

SELKÄMERI





Selkämeri

Selkämeri jatkuu Pohjanlahden eteläosasta Ahvenanmaan pohjoispuolelta Merenkurkkuun. Veden suolapitoisuus on jonkin verran alhaisempi kuin Ahvenanmerellä ja Saaristomerellä: Selkämeren eteläosissa noin 6 promillea ja pohjoisosissa noin 5 promillea. Selkämeren vesi on kerrostunutta, mutta ei niin selväpiirteisesti ja pysyvästi kuin varsinaisella Itämerellä ja Suomenlahdella. Syksyllä ja talvisin vesimassat sekoittuvat Pohjanlahdella tehokkaammin, eikä hapettomia syvännealueita pääse muodostumaan. Pohjanlahdella myös ravinnekuormitus on pienempi.

Selkämeren eteläosissa Uudenkaupungin–Rauman–Porin merialueilla on paikoin tiheääkin saaristoa ja kalliorantoja. Pohjoiseen päin kalliorannat vähenevät, pohjanmuodot loivenevat, ja rannikko muuttuu avoimemmaksi. Syvillä pohjilla on jääkauden jälkeisiä sedimenttejä eli pehmeitä pohjia. Sedimentaationopeus ja sen seurauksena sedimentin paksuus ovat kuitenkin paljon pienempiä kuin varsinaisella Itämerellä.

Selkämeren keskisyvyys on runsaat 60 metriä. Syvin kohta, 293 metriä, on Ruotsin puoleisella osalla Selkämerta. Jääolot ovat melko ankarat, normaalitalvina Selkämeri jäätyy ulappaa myöten. Avomeri jäätyy yleensä helmikuun puolivälin tienoilla ja sulaa huhtikuun puolivälissä. Jääpeitteen paksuus on yleensä noin 40 cm, lähellä rannikkoa enemmän.

Selkämeren eliöstö on samankaltainen kuin Saaristomerellä. Vain muutamat Saaristomerellä esiintyvät merilajit eivät enää menesty Selkämerellä. Esimerkiksi meriajokasta esiintyy vain Selkämeren eteläosissa. Pohjaeläimistä mm. hietakatkaravun ja leväkatkaravun esiintymisen pohjoisraja kulkee Selkämerellä. Myös sinisimpukka käy harvinaiseksi Selkämeren pohjoisosissa. Rakkolevää tavataan koko Selkämeren alueella, mutta sen koko pienenee selvästi pohjoisempana. Joidenkin kalojen, mm. mustatokon, isotuulenkalan, teistin, piikkisimpun ja vaskikalan levinneisyyden pohjoisraja on Selkämerellä. Toisaalta merikutuista harjusta tavataan vasta Selkämeren keskivaiheilta pohjoiseen. Selkämeren rannikon vedenalaista luontoa on kuitenkin tutkittu erittäin vähän, joten tietomme monen lajin levinneisyydestä alueella ovat puutteelliset.




>> Sivun alkuun