VÄINÄMERI

Väinameri

Väinameri on noin 2000 km2 laajuinen Saarenmaan, Muhun, Hiidenmaan ja Vormsin saarten sekä Viron mannerrannikon ympäröimä lähes suljettu sisämerialue. Väinameri on yhteydessä varsinaisen Itämeren pohjoisosaan Hiidenmaan ja Saarenmaan välisen Soelansalmen välityksellä, Suomenlahteen Hiidenmaan ja Vormsin välillä olevan Hari-salmen välityksellä ja Riianlahteen Muhun ja Viron mannerrannikon välisen Suur-salmen välityksellä. Vedenvaihto Väinameren ja muun Itämeren välillä tapahtuu pääasiassa Suur-salmen ja Hari-salmen kautta. Matalan Soelansalmen kautta vettä vaihtuu vähemmän. Väinamerellä on lukuisia saaria, mutta ne ovat keskimäärin pieniä ja matalia, minkä vuoksi Väinameri veneestä katsoen vaikuttaa varsin avoimelta. Suurimmat saaret ovat Tauksi, Vohilaid, Heilaid, Kaevatsi, Saarnaki, Hanikatsi ja Kessulaid. Keskivaiheilla merta on Hiidenmaan kaakkoiskulmasta lähtevä pienten saarten ketju, joka jakaa Väinameren itäiseen ja läntiseen, Kassarin lahdeksi kutsuttuun alueeseen. Kassarinlahti on noin 7 promillen suolapitoisuudellaan muuta Väinamerta hivenen mereisempi. Väinameren itäisimmässä osassa Matsalun lahden perukassa vesi on täysin makeaa.

Keskisyvyys on Väinamerellä alle kuusi metriä, eikä veden syvyys missään ylitä 10 metriä. Siksi koko alue kuuluu tuottavaan vyöhykkeeseen, jossa kasvit voivat yhteyttää. Väinameren ympäröiviin merialueisiin yhdistävissä salmissa on jonkin verran syvempää kuin itse Väinamerellä. Syvin kohta on Suursalmessa 22 metriä ja Hari-salmessa 16 metriä.

Väinamerellä vallitsevia ovat hiekka- ja sorapohjat. Kivikkopohjia on rantaviivan tuntumassa, saarten ympärillä ja muutamalla matalikolla mm. Kassarinlahdella. Matsalun lahden perukassa on myös liejupohjia. Vedenkorkeuden vaihtelu on maksimissaan 1,5 metriä ja maannousu on noin 2,5 mm vuodessa. Väinameri jäätyy normaalitalvina. Jääpeite kestää yleensä joulukuusta huhtikuun puolivälin paikkeille.

Väinameri on suhteellisen luonnontilainen merialue. Sinne ei valu suuria ravinnemääriä ja koska alue on matala, on siellä runsaasti ravinteita sitovaa kasvillisuutta. Suurin Väinamereen valuva joki on Kassarijoki Matsalun lahden perukassa. Senkin tuomat ravinteet sitoutuvat tehokkaasti Matsalun lahden perukan laajoihin ruovikoihin. Siksi Väinameren vesi on kirkasta, varsinkin tyynellä säällä. Tuulisella säällä aallot sekoittavat matalia hiekkapohjia tehokkaasti ja samentavat samalla veden.

Pääosa kasvillisuudesta on putkilokasveja. Runsain laji on hapsivita, mutta myös ahvenvita, haurat ja meriajokas ovat yleisiä. Kivillä runsain laji on tummahapsu, jota tavataan yleisenä kaikilla syvyyksillä. Myös haarukkalevä, ahdinparta ja nyöriparta ovat tavallisia. Rakkolevää tavataan kivillä melko matalassa vedessä. Sopivaa kasvupintaa on vähän, joten rakkolevä ei missään muodosta kovin laajoja kasvustoja. Väinamerellä kasvaa muutamin paikoin sekä kiviin kiinnittyneenä että irtonaisena hiekkapohjalla rakkolevän kääpiömuoto. Kassarinlahdella taas on paikoin jopa puolen metrin paksuisena kerroksena haarukkalevän ja röyhelölevän muodostamia irtolevämattoja, joita hyödynnetään kaupallisesti kemianteollisuuden tarpeisiin.

Väinameren pohjaeläimistö on tyypillistä hiekkapohjille. Yleisiä talouskaloja ovat silakka, ahven, siika ja hauki, jotka myös kutevat alueella. Väinamerellä on tiettävästi myös nokkakalan kutupaikkoja.

Väinameren linnusto on erityisen arvokas. Esimerkiksi Matsalu on tunnettu keväisin kymmenistä tuhansista arktisista hanhista, jotka levähtävät alueella ennen lentoaan arktisille pesimäalueille. Monipuolisen linnustonsa lisäksi Väinamerellä on runsaasti sekä harmaahylkeitä että norppia.