Riianlahti
Riianlahti on Latvian ja Viron rannikon sekä Saarenmaan rajaama 18500 km2 suuruinen lahti Itämeren keskiosissa. Vedenvaihto varsinaisen Itämeren ja Riianlahden välillä tapahtuu Latvian rannikon ja Saarenmaan välissä olevan Irben salmen kautta. Pohjoisessa Riianlahti aukeaa Suur-salmen kautta Väinamereen. Riianlahti on kuitenkin melko eristyksissä varsinaisesta Itämerestä, joten siellä on erityislaatuiset ravinne- ja suolapitoisuusolot. Pintaveden suolapitoisuus vaihtelee Riianlahden eri osissa melko paljon. Lähellä rannikkoa ja suurten jokien, kuten Riian läpi virtaavan Daugavan, suistoissa suolapitoisuus on vain 0,5–2 promillea. Vastaavasti Irben salmessa varsinaisen Itämeren lähellä suolapitoisuus voi olla yli 7 promillea. Koko Riianlahden vesimäärä vaihtuu keskimäärin noin kolmessa vuodessa. Pohjan muodot ovat Riianlahdella loivia. Keskisyvyys on vain 22 metriä, suurin syvyys 56 metriä. Riianlahdella on saaria hyvin vähän, ainoat merkittävämmät saaret ovat Riianlahden keskellä oleva Ruhnu sekä Kihnu Pärnun edustalla. Siksi Riianlahden rannat ovat keskimäärin varsin suojattomia. Suojaisempia lahdelmia on lähinnä Saarenmaan etelärannalla. Riianlahdella vallitsevia ovat syvillä alueilla sedimenttipohjat ja matalilla alueilla hiekkapohjat. Riianlahden pohjoisosissa Saarenmaan rantamilla on myös matalia pehmeitä pohjia. Kasvillisuuden on Riianlahdella todettu ulottuvan syvimmillään vain 11 metrin syvyyteen. Suuret joet kuten Pärnujoki ja Daugavajoki samentavat vettä Pärnunlahdella ja Riianlahden eteläosissa joten pohjakasvillisuus on vähäistä eikä kasvillisuus näillä alueilla ulotu juurikaan kolmea metriä syvemmälle. Riianlahden eri osien välillä on kasvillisuudessa alueellista vaihtelua. Pohjoisella Riianlahdella ahdinparta muodostaa matalan veden viherlevävyöhykkeen. Rakkolevä on vallitseva 1–3 metrin syvyydessä ja kolmen metrin alapuolella runsaimpia lajeja ovat haarukkalevä, ruskokivitupsu ja tummahapsu. Eteläisellä Riianlahdella rakkolevä miltei puuttuu ja haarukkalevääkin on vähemmän. Siellä pääosan vedenalaisesta kasvillisuudesta muodostavat rihmamaiset levät, esimerkiksi ahdinparta ja punahelmilevä. Suurin osa vedenalaisesta kasvillisuudesta on keskittynyt kivipinnoille, jolloin kivien runsaus määrittelee levien määrää. Eniten kivikkoa on 1–7 metrin syvyydellä ja kasvillisuus on runsaimmillaan 1–5 metrin syvyydellä. Pehmeillä pohjilla ja hiekkapohjilla kasvillisuutta on hyvin vähän. Putkilokasvillisuutta ja näkinpartaisia esiintyy jonkin verran matalilla pehmeillä pohjilla Saarenmaan rannikolla.
|
