JÄÄ SULI NYKYMEREKSI

Itämeren altaan painanne kehittyi varsinaiseksi Itämereksi pääosin viimeisen jäätiköitymisvaiheen jälkeen. Noin 15 000 vuotta sitten Veiksel-jäätikkö alkoi sulaa ja jää vetäytyi Keski-Euroopasta kohti jäätiköitymiskeskustaa. Nykyisen Itämeren eteläiset osat jäivät veden peittoon ja syntyi Baltian jääjärvi. Tanskasta oli maayhteys sekä Ruotsiin että Englantiin. Baltian jääjärven aikaan 11–10 tuhatta vuotta sitten Itämeren valuma-alueen kasvillisuus oli puistotundraa tai kylmäaroa.

Jäätikön sulaminen jatkui, jään reuna vetäytyi pohjoista kohti ja sulavat vedet repäisivät uoman Keski-Ruotsin kautta Länsimereen. Tällöin suolaista merivettä pääsi Baltian jääjärveen ja noin kymmenen tuhatta vuotta sitten alkoi Yoldiameri-vaihe. Nimensä vaihe sai Yoldia arctica -simpukasta. Yoldiameri-vaiheen aikaan 10–8 tuhatta vuotta sitten ilmasto lämpeni ja alueella kasvoi koivumetsää. Ihmiskunta eli kivikautta.

Jotkut erottavat Yoldiameri-vaiheesta Echineismeri-vaiheen, noin 7300–6800 eKr. Tuolloin pienentynyt jäätikkö jakautui Jämtlannin tuntureilla kahtia, noin vuonna 6800 eKr. Tähän katsotaan jääkauden päättyneen. Meren yhteys Pohjanmereen Ruotsin kautta oli edelleen avoin, Laatokka oli kiinteästi osa merta, Suomi muodosti lounaaseen pistävän niemen, jota nykyiset järvialueet pirstoivat. Tällöin Saimaan norppa jäi järvieläimeksi.

Jää suli edelleen, maa alkoi kohota ja maan kohoaminen katkaisi yhteyden Pohjamereen. Jään reuna oli Perämeren pohjoisosan yläpuolella. Noin 8 800 vuotta sitten alkoi Ancylusjärvi-vaihe, jolloin esiintyi runsaasti Ancylus-kotiloita. Ancylusjärven aikoihin ilmasto oli lämmin ja kuiva, alueella kasvoi mäntymetsiä.

Jään rippeet sulivat ja maa jatkoi kohoamistaan pohjoisessa ja Ancylusjärvi kallistui pikkuhiljaa etelään. Vesi valtasi yhä uusia alueita Tanskassa. Lopulta Tanskan salmien kohdalle muotoutui uoma Pohjanmereen. Uoma kului yhä syvemmäksi ja jälleen suolaista merivettä pääsi järveen. Litorina-kotilo yleistyi ja tätä vaihetta kutsutaan Litorinameri-vaiheeksi. Litorinameri-vaiheen aikana 6000–2000 vuotta sitten ilmasto oli lämmin ja kostea ja lehtometsät yleistyivät. Samaan aikaan ihmiset siirtyivät kivikaudelta pronssikauteen n. 3000 vuotta sitten.

Litorinameri-vaihe jatkuu tavallaan edelleen, mutta maankohoaminen on vähentänyt suolaisen meriveden pääsyä Itämeren altaan alueelle. Litorina-kotiloita esiintyy enää Tanskan Bornholmin eteläpuolella ja muualla esiintyy Lymnae-kotiloa, joka ei tarvitse kovin suolaista vettä. Itämeren osalta kehitys suolattomaan suuntaan jatkuu sekä maankohoamisen että aiempaa vähäisempien Pohjanmeren suolapulssien vuoksi. Ilmasto on pysynyt viileänä ja kosteana, mutta kasvihuoneilmiön myötä ilmasto ilmeisesti lämpenee.