A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö A Alkueläimet
Alkueläimet (Protozoa) ovat mikroskooppisen pieniä yksisoluisia eläimiä. Ne jaetaan kolmeen pääjaksoon: Zoomastigophora, Rhizopoda, Ciliata. Alkueläimillä on erilaisia liikuntaelimiä: valejalat (pseudopodit), siimat (flagellat) ja ripset (ciliat). Ammonifikaatio
Ammonifikaatiossa bakteerit pelkistävät nitraatin takaisin ammoniumtypeksi. Kun pohjan sedimentissä ei ole tarpeeksi happea, eloperäisen aineksen hajotuksesta vapautunut ammoniumtyppi siirtyy takaisin veteen ja voi kulkeutua pintakerrokseen levien käyttöön. Autotrofi
Eliö, joka voi itse tuottaa tarvitsemansa energian auringonvalosta yhteyttämällä B Bakteeriplankton
Bakteerit käyttävät energian ja hiilen lähteenä liuennutta eloperäistä ainetta ja niiden kasvua säätelevät valo, lämpötila ja ravinteet. Bakteerit muodostavat tärkeän osan planktonia ja niillä on keskeinen rooli mikrobisilmukassa, joka palauttaa liukoista hiiltä takaisin ravintoketjun käyttöön. Benthos, benttinen
Pohjaan liittyvä Biodiversiteetti, luonnon monimuotoisuus
Biodiversiteetillä tarkoitetaan luonnon monimuotoisuutta, elonkirjoa. Se sisältää lajien välisen ja lajien sisäisen monimuotoisuuden ja erilaisten elinympäristöjen vaihtelun sekä luonnon ekologiset prosessit. Moninaisuus tai monimuotoisuus voidaan jakaa kolmeen tasoon. Ensimmäinen on perintötekijöiden vaihtelu eli geneettinen monimuotoisuus lajin, alalajin tai kannan sisällä, toinen on lajien moninaisuus jollain tietyllä alueella ja kolmas ekosysteemien monimuotoisuus. Korkea biodiversiteetti ei välttämättä tarkoita lajien suurta määrää, vaan jollakin alueella voi olla vähän lajeja, mutta ne toimivat hyvin yhteen. Luonnon monimuotoisuus on itseään jatkuvasti uudistava prosessi eikä se säily ilman ekologisia ja evolutiivisia uusintamisprosesseja. Sukkessio tarkoittaa eliöyhteisön jatkuvaa, tiettyyn suuntaan etenevää kehitystä D Denitrifikaatio
Pohjan sedimentissä denitrifikaatio poistaa typpeä vesiekosysteemistä. Denitrifikaatiossa bakteerit muuttavat nitraattitypen kaasumaiseksi typeksi. Typpikaasu kohoaa vähitellen ylös sedimentistä ja vedestä. Dioksiinit
Kloorattuja orgaanisia yhdisteitä, esimerkiksi DDT, Diklooridifenyylitrikloorietaani E Eläinplankton
Eläinplanktonilla tarkoitetaan vedessä keijuvia eläimiä, joiden liikkumiskyky ei riitä vastustamaan veden voimakkaita virtauksia. Itämeren eläinplanktonlajisto koostuu hieman yli paristakymmenestä lajista. Eläinplankton jaetaan kolmeen pääryhmään: alkueläimet (Protozoa, ~0,50 mm), rataseläimet (Rotatoria, ~0,1 mm) ja äyriäiset (Crustacea, 0,2 mm - 1cm: vesikirput (Cladocera), hankajalkaiset (Copepoda)). Eläinplanktonissa esiintyy lisäksi useiden eri eläinryhmien toukkavaiheita, halkoisjalkaäyriäisiä ja kalanpoikasia. Eläinplankton voidaan jakaa myös kokoluokittain: nanoplankton (0,002 - 0,02 mm; flagellaatit), mikroplankton (0,02 - 0,2 mm ; ripsieläimet, pienet rataseläimet), mesoplankton (0,2 - 2 mm ; suuret rataseläimet, vesikirput, hankajalkaiset, meroplankton), makroplankton (>2 mm; massiäyriäiset, kalanpoikaset), megaplankton (max. 0,2 - 2 m, Itämerellä 10 - 20 cm ; meduusat). Eläinplankton syö ulappaekosysteemin perustuottajia eli kasviplanktonia, sekä toisenvaraisia mikroplanktereita, bakteereita ja kuollutta eloperäistä ainesta. Eläinplanktonia syövät monien kalojen nuoruusvaiheet, massiäyriäiset ja monet täysikasvuiset kalat. Epifyytti
Päällyskasvi eli jonkun pinnalla kasvava kasvi. F Flada
Fladat ovat maankohoamisen takia merestä irralleen kuroutuvia merenlahtia. G Glo-järvi eli kluuvi
Glo-järvi on flada, jonka meriyhteys on kokonaan katkennut. H Halokliini
Halokliini on suolapitoisuuden harppauskerros, jossa suolapitoisuus muuttuu paljon lyhyellä matkalla. Kerros estää kevyen ja makeamman pintaveden sekoittumisen alempana olevaan raskaaseen, suolaisempaan veteen. Halokliinin alapuolinen vesimassa voi uudistua vain Pohjanmereltä Itämereen työntyvien suolavesipulssien kautta. Heterotrofi, toisenvarainen
Eliö, joka ei itse pysty tuottamaan energiaa suoraan auringonvalosta, vaan hankkii tarvitsemansa energian ravinnosta. K Kasviplankton
Kasviplanktonilla tarkoitetaan vedessä vapaasti leijuvia leviä. Itämerestä löytyy noin kaksi tuhatta planktoniin kuuluvaa levälajia. Kiintoaines
Kiintoaines on veden mukana kulkevia, osin liuenneita kiinteiden aineiden hiukkasia, se voi olla epäorgaanista kivennäisainesta tai orgaanista ainetta. Kiintoainesta tulee Itämereen jokien ja jätevesien mukana, se näkyy veden sameutena ja kerrostuu jokisuistoihin. Klorofylli
Klorofylli on lehtivihreä eli yhteyttämisessä tarvittavat viherhiukkaset. Kumpuaminen
Kumpuamisessa ravinteikasta syvempien kerrosten vettä työntyy pintakerrokseen, kun tuulet puhaltavat rannikolta tai rannikon suuntaisesti ja ajavat pintavettä ulkomerelle. Rannikon kadonnut pintavesi korvautuu syvempien vesikerroksien vedellä. L Laidunnusketju eli ravintoketju
Laidunnusketjussa aineet ja energia siirtyvät perustuottajilta yhä korkeamman asteen kuluttajille ja lopulta takaisin perustuottajien käyttöön pohjan hajotustoiminnan ansiosta. Ketju voi olla lyhyt tai hyvinkin pitkä. Lepomuodot
Mikrobeilla, mikrolevillä ja eläinplanktonilla on erilaisia lepomuotoja, jotka auttavat niitä selviytymään pitkienkin epäsuotuisten jaksojen yli. Eliön aineenvaihdunta on tällöin mahdollisimman vähäistä ja niitä suojaa yleensä paksu kuori. Levät
Leviin kuuluu sekä mikroskooppisen pieniä kasveja, jotka keijuvat vapaasti vedessä tai elävät kosteilla pinnoilla yksittäisinä soluina, rihmoina tai soluryhminä että paljain silmin nähtäviä, rihmamaisia tai sekovartisia kasveja, jotka elävät pohjaan tai muihin pintoihin kiinnittyneinä. Lisääntymiselimet, reseptaakkelit
Ruskolevien suvulliset lisääntymisrakenteet Litoraali
Rantavyöhyke, joka alkaa roiskerajalta ja päättyy syvimpään kohtaan, jossa kasvit kasvavat. M Mikrobisilmukka
Myös mikrobisilmukka siirtää aineita ja energiaa. Mikrobisilmukkaa alkaa veteen liuenneesta eloperäisestä aineksesta, jota bakteerit syövät. Bakteereita syövät flagellaatit eli siimaeliöt, niitä puolestaan isommat siimaeliöt ja lopulta kuluttajat. Mikrobisilmukka toimii tehokkaimmin lämpimässä pintavedessä. Mineralisaatio
Ravinteiden (ammoniumin ja fosfaatin) vapautuminen hajoavasta eloperäisestä aineksesta. Moreeni
Yleisin maalaji Suomessa. Moreeni syntyy jäätikön virratessa sen mukaan joutuvista mineraaliaineksista. Moreenissa on sekaisin kiviä, soraa, hiekkaa, silttiä ja savea, yleensä pakkautuneena kovaksi massaksi. Kivet voivat olla pyöristyneitä tai melko teräväsärmäisiä, riippuen niiden kulkeutumismatkasta ja -kohdasta jäätikön mukana. Jäätikön pohjalla kivet murskautuvat ha hioutuvat pienemmiksi ja pyörieksi, mutta jään sisällä matkatessan ne säilyvät lähes alkuperäisessä muodossaan. Jääkauden jälkeen meren pohjalla moreenia usein peittää rannan lähellä rantavoimien huuhtoma hiekkakerros tai syvemmällä sedimentoitunut liejusavi. Murtovesi
Itämeren vesi on makean veden ja valtamerten suolaisen veden sekoitusta eli murtovettä. N Nitrifikaatio
Nitrifikaatiossa bakteerit hapettavat ammoniumtypen hapetetaan nitraatiksi, jolloin denitrifikaatio on myös tehokasta. Reaktio onnistuu vain hapekkaissa oloissa. Näkösyvyys
Näkyvyys vedessä pystysuunnassa pinnalta pohjaa kohti. P Pelagiaali
Vapaan veden alue. Perustuottajat
Perustuottajat eli omavaraiset kasvit valmistavat auringon valon avulla epäorgaanisesta aineesta (vesi, hiilidioksidi, ravinteet) yhteyttämällä eloperäistä eli orgaanista ainesta (sokerit). Itämeren perustuottajia ovat mikrolevät sekä rannikon makrolevät ja putkilokasvit. Perustuottajat tuottavat ravintoa muiden eliöiden käyttöön. Plankton
Vapaassa vedessä keijuvia usein hyvin pieniä kasveja (kasviplankton), eläimiä (eläinplankton) tai mikrobeja (bakteeriplankton), jotka kulkeutuvat virtausten mukana. Profundaali
Profundaali on pohjan osa, jossa pohjaeläimet hajottavat pohjaan vajonnutta kuollutta ainesta, mutta kasvit eivät valon puutteen takia pysty kasvamaan. R Rehevöityminen
Rehevöitymien tarkoittaa biologisen tuotannon nousua. Sen seurauksena esimerkiksi Itämeren lajisto muuttuu. S Segmentti
Jaoke Sifo
Simpukoiden vaippaontelosta lähtevä hengitysputki.Sifoni
Sifoni on nilviäisen vatsan vaippaontelosta lähtevä suppilo, jonka avulla eliö voi ohjailla itseään, suihkuttaa vettä ja tehdä nopeita syöksyjä. Sisämeri
Merialue, jonka yhteys viereisiin merialueisiin tai valtameriin on rajoitettu Sisäinen kuormitus
Sisäisellä kuormituksella tarkoitetaan pohjaan varastoituneiden ravinteiden vapautumista takaisin veteen. Sporofyytti
Eliön itiöitä tuottavan vaiheen yksilö. Suolapulssi
Sopivissa oloissa Pohjanmerestä Itämereen työntyy suolaista vettä, viimeisin suolapulssi oli talvella 2003. T Termokliini
Termokliini on pintakerroksen ja syvemmän veden välinen harppauskerros, jossa veden lämpö muuttuu nopeasti lyhyellä matkalla. Tetrasporofyytti
Punalevien itiöitä tuottava vaihe. Tulokaslaji
Tulokaslajit ovat ihmisen mukanaan siirtämiä eliöitä. Y Yhteyttäminen eli fotosynteesi
Yhteyttämisessä kasvi valmistaa hiilidioksidista ja vedestä auringonvalon avulla sokereita, samalla vapautuu happea. (6 CO2 + 6 H2O + auringon energiaa = C6H12O6 + 6O2)
Sikke Leinikki on koonnut sanaston mm. Merentutkimuslaitoksen Itämeriportaalin sanaston, Boing-sivuston, sivistyssanakirjan ja Ympäristöhallinnon sivujen avulla.
|
