ruotsi: blĺmusslaenglanti: viro:

Itämerellä sinisimpukka kasvaa vain n. 4 cm kokoiseksi ja on ohutkuorinen. Atlantilla ja Tyynellämerellä suurimmat sinisimpukat ovat n. 15 cm. Lajin sileäpintainen, kasvuviivojen koristama kuori on väriltään sinimusta tai ruskea, nuoret yksilöt ovat violetin ruskeita ja kuluneet kuoripinnat vaalean sinertäviä. Sinisimpukan kapeampi etupää on sen vanhin osa, leveämpi takapää on pyöreänmuotoinen. Lajilla on ruskeanvioletti kielimäinen jalka, jonka tyvessä on ns. byssusrauhanen. Rauhasen erittämillä liimarihmoilla sinisimpukka kiinnittyy kasvualustaansa tai lajitovereihinsa. Sinisimpukan avoimesta kuoresta pilkistävät hengitysaukot eli sifot – kuoren sisäpintaa päällystää helmiäisaine.
 

Sinisimpukka muodostaa usein tiheitä yhdyskuntia kaikille kiinteille alustoille, myös hylyille yli 0,4 % suolapitoisuudessa 2–10 m syvyyteen, mutta elää myös matalammassa ja syvemmässä vedessä. Levinneisyyden reunaosissa sinisimpukkaa löytyy vain syvemmältä, missä suolapitoisuus on riittävä. Laji siivilöi vedestä pieneliöitä ruuakseen tehokkaiden kiduksiensa avulla. Jalkansa ja kiinnitysrihmojen avulla sinisimpukka voi liikkua hitaasti.
 

Sinisimpukat ovat yksineuvoisia. Koiraat ja naaraat laskevat munansa ja siittiönsä veteen kevätkuukausina. Koosta riippuen naaraat voivat päästää kerralla muutaman miljoonaa munaa. Hedelmöittyneet munat kehittyvät toukiksi, jotka keijuvat vedessä viikkokausia kunnes ne asettuvat pohjalle ja kasvattavat kuoren.
 

Sinisimpukka on Itämeren rannikkoekosysteemin avainlajeja. Simpukkayhdyskunnat tarjoavat rakkolevien ja meriajokkaan tapaan suojaa ja ruokaa useille pienille eläinlajeille ja puhdistavat ympäristön vettä. Joidenkin arvioiden mukaan Itämeren sinisimpukat suodattavat vuodessa koko meren tilavuuden verran vettä. Ympäristön mahdolliset raskasmetallit, ihmisen valmistamat yhdisteet ja myrkkylevien myrkyt kerääntyvät tätä kautta nopeasti sinisimpukoihin. Vanhimmat yksilöt ovat n. 15 vuotta vanhoja. Mytilus trossulus ja M. edulis ovat kaksi lähisukuista sinisimpukkalajia. Molekyylibiologiset tutkimukset ovat yllättävästi osoittaneet että Itämeren sinisimpukka on Tyynenmeren alkuperää oleva M. trossulus eikä Atlantin M. edulis.